Tänään on taas saanut pitäisikö sanoa pitkästä aikaa mukavaa tuntumaa siihen, minkälaista se oikea opiskelu oikein olikaan. Aamu yhdeksältä painelin käräjäoikeuteen seuraamaan alkupäivän ajaksi oikeudenkäyntejä, jotta sain viimeisenkin merkinnän oikeudenkäyntien seuraamislomakkeeseen, jotta voin ilmoittautua Prosessioikeus II tenttiin (koko oikiksen viimeinen lakikirjatentti mulle, woohoo!). Nuo mun seuraamat oikeudenkäynnit on ollut jotain pikku rötöstelyjä; nyrkillä kaveria naamaan, autolla kyttiä ylinopeutta karkuun, humaltuneena rattiin jne. Viereisessä salissa ois käsitelty tänään lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, mutta istunto oli päätetty pitää suijetuin ovin (kuten arvatenkin pääsääntö tuon tyyppisissä rikoksissa) joten sinne ei mullakaan ollut sit asiaa.
Kotiin päästyäni alkoi sitten tutustuminen itse prosessioikeuden teoriapuoleen. Kyseessä vaivainen 1450 -sivuinen pikku tiilen murikka, joka pitäisi olla päntättynä päähän marraskuun puoleen väliin mennessä. Teksti on sen verran raskaslukuista ja muitakin kouluhommia tässä kivasti oheistyöstettävinä, että toistaiseksi en ehdi pitää yllä kuin sellaista 50 sivun päivävauhtia. Kuinka palkitsevaa onkaan, kun on kovalla työllä uurastanut itsensä sivulle 100 asti ja tietää että enää sellaiset 1350 mokomaa jäljellä! ;-) Oma lukutekniikka vaatii vieläpä tenttialueen kertaalleen läpikäymisen, jotta asiat tarttuu päähän edes suunnilleen toivotulla tavalla. Meillä tulee olemaan varmasti tosi hauskaa ja mieleenpainuvia hetkiä yhdessä seuraavan reilu puolentoista kuukauden aikana, prosessioikeusjärkäleellä ja minulla...
Nyt loppuilta olisi sitten suunniteltu pyhitettäväksi Venäjän opintomatkan raportin laatimiselle sekä notaarityön eteenpäin työstämiselle (loppu häämöttää, enää noin 4-5 sivua jäljellä!). Ikävästi vaan aikataulu taas pääsi hieman venymään, täytyy varmaan tinkiä tuosta notaarityöstä sen verran että viettää sen kanssa kaksinkertaisesti aikaa sitten huomenissa. Hitto kun nukahdin tänään kaksi kertaa päikkäreille tuota prosessieeposta lueskellessa, siinä tuhlautui ainakin pari tuntia. Salkkaritkin perhana alkaa, miksihän ihmeessä nekin pitää muka aina kattoa...
Onneksi mulla on sentään talossa kaksi terrieriä, jottei arki kävisi sentään liian yksitoikkoiseksi...
Tämä otos ei symboloi mitään riekaleista rakkauselämää, vaan sitä mitä täällä huushollissa tapahtuu mm. pehmoleluille about minuutissa siitä hetkestä kun ne joutuvat terrierin hampaisiin.
Lauantaina sain äidin koiravahdiksi ja pääsin itse tuulettumaan ja katselemaan vähän tän kaupungin villiä yöelämää. Käytiin kuuntelemassa keikkaa istumabaarissa, josta ilta jatkui vielä noin tunnin ajaksi ennen valomerkkiä yökerhoon. Ekassa paikassa mulle tuli jutustelemaan joku itseään täynnä oleva norjalainen jätkä, joka kertoili ylpeänä kuinka hän tekee hommia 85 euron tuntipalkalla, omistaa neljä asuntoa ja kuinka vois ostaa vaikka koko baarin juomat siltä seisomalta. Esitteli puhelimestaan omien autojensa kuvia ja harmitteli Norjan kovaa veroprosenttia. Hohhoijakkaa. Sen kohtaamisen ainoa mielenkiintoinen puoli oli se mojito, jonka kyseinen herra tahtoi mulle tarjota, ennen kuin lähdin suuntaamaan kohti yökerhoa. Kello neljän jälkeen huiskin vielä pyörällä viiden kilometrin kotimatkan ja sunnuntaina kyseinen urheilusuoritus, mojito sekä seuraavassa paikassa tarjottu valkovenäläinen väsyttivät sen verran, että pyhitin sen päivän kokonaan ihan muuhun kuin opiskeluun.
Käytiin me sunnuntaina sentään vähän agilitya treenailemassa Totin kanssa. Torreksenkin kanssa otettiin jo muutama kerta pikku putken läpijuoksua; tästä se agilityura pikku hiljaa urkenee!
Pitää yrittää ottaa pikku herrasta mahdollisimman paljon kuvia vielä tässä vaiheessa, kun se on pieni ja söpö. Ihanan rohkea pentu, ollaan tutustutettu Torresta kaikenlaisiin uusiin tilanteisiin ja ihmisiin eikä se ole arastellut yhtään. Kävelylenkeillekin sen voi ottaa jo ihan huoletta mukaan ja hihnassa kulku sujuu Totin vierellä tosi reippaasti ja vaivattomasti. Muutaman kerran on myös saanut kirmata muun koiralauman kanssa vapaana metsässä ja vaikka ihan ei vauhti vielä riitä isompien poikien tasolle, yritys on täysi kymppi!
Mutta nyt X-factorin... eikun siis Venäjän opintomatkan raportin pariin! ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti