Uuden ajan alku

Jokainen on varmasti kokenut sen tunteen, kun tasaisen, rutinoituneen arjen rikkoo yhtäkkinen suuri muutos. Uuden ajan alku, joka tarkoittaa kenties muuttoa uudelle paikkakunnalle, saman katon alle muuttamista nykyisen poikaystävän kanssa, uutta työ- tai opiskelupaikkaa, eroa parisuhteesta tai uutta perheenjäsentä. Uusi alku, joka voi kiehtoa, jännityttää ja kenties pelottaa, sillä sen jälkeen vanha, turvallinen arki (niin sanottu normaali elämä) muuttaa yhtäkkisesti suunnan, eikä paluu entiseen ole enää mahdollista.

Myös oma elämäni on kokenut uuden ajan alkuja. Ensimmäinen sellainen koitti toukokuussa 2003, kun 13-vuotiaana sain hartaasti toivotun, ensimmäisen oman koirani. Borderterrieri Artun asetuttua taloon minusta tuli koiran omistaja, mikä tarkoitti huomattavaa elämänmuutosta silloiseen varhaisteinin maailmaani. Päivittäiset koulunkäyntirutiinien ja teini-iän kavereiden kanssa hengailujen rinnalle tuli vastuu uudesta perheenjäsenestä, jonka hyvinvoinnista ja huolehtimisesta olin lupautunut perheessämme päävastuulliseksi. Arkeeni ilmestyivät pitkät kävelylenkit, yhteiset puuhailutuokiot, temppujen ja käytöstapojen opettaminen sekä uusi agilityharrastus. Artun myötä sain elämääni paitsi uuden rakkaan perheenjäsenen myös tärkeän ystävän ja seuralaisen.

Arttu

Seuraava uusi sivu aukeni elämässäni syksyllä 2008, kun Lapin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan ovet aukenivat ensimmäisellä yrittämällä ja muutin suoraa päätä valkolakin saatuani Rovaniemelle. Edessäpäin oli itsenäiseen elämään ja yliopisto-opiskelijan arkeen opettelu uudessa kaupungissa, missä en tuntenut ketään entuudestaan. Nuo ajat olivat villejä ja viinanhuuruisia opiskeluvuosia, jolloin päivisin nuokuin puolinukuksissa luennoilla sekä pänttäsin kotona epätoivon vallassa satoja ja tuhansia tenttisivuja, kun taas iltaisin juhlin opiskelijakavereiden kanssa milloin missäkin pippaloissa. Krapulapäivät olivat vielä 18-19 -vuotiaana tehokkaimpia tenttiinlukupäiviä (ei jaksanut tehdä mitään muutakaan), nykyisin tämä vanha ja raihnainen 22-vee ei kyllä vaivaudu aukaisemaan niinä tiettyinä sunnuntaipäivinä ensimmäistä sivuakaan.

Oikkarielämää Rovaniemellä

Lyhykäisyydessäänkin nuo muutamat Rovaniemellä vietetyt vuodet muodostavat varmasti yhden hauskimmista ja tärkeimmistä elämäni ajanjaksoista. Seuraava uuden ajan alku odotti kuitenkin jo vuoroaan, kun kesäkuussa 2011 muutimme nykyisen mieheni (jonka kanssa olimme törmänneet ensi kerran vastatusten vuosi takaperin) kanssa saman katon alle kotikaupungissani. Samalla irtisanoin Rovaniemen opiskelijakämppäni vuokrasopimuksen. Ensimmäistä kertaa elin nyt avosuhteessa ja lisäksi omaehtoinen, itsenäinen opiskelu vaihtui  kolmen kuukauden työharjoittelun verotoimistossa. Epäsäännöllinen ja railakas opiskelijaelämä Napapiirillä jäi taakse, ja eteen astui toisenlainen (parisuhde)arki, johon ei kuitenkaan ollut vaikea asettua; olinhan löytänyt vierelleni oikean ihmisen sen kanssani jakamaan.

Uusi suuri muutos koitti liian nopeaa. Ehdin nauttia uudesta kodista ja uudesta yhteisestä elämästä vain muutaman kuukauden, kun seuraava elämänvaihe sysäsi minut neljäksi kuukaudeksi Sveitsiin vaihto-opiskelemaan. Aluksi muutokseen teki kipeää sopeutua, mutta kokonaisuudessaan tuo syyslukukausi Fribourgissa muodostui ikimuistoiseksi sekä opettavaiseksi kokemukseksi. Olen ylpeä itsestäni, että minulla oli rohkeutta lähteä kipeällä hetkellä ja kokea elämä yksin vieraassa maassa.

Fribourg

Kirjoitan tätä ensimmäistä blogitekstiä elämäni seuraavan uuden ajan alun kynnyksellä. Edessä on tällä kertaa muutto kaupungin keskustan kerrostalokaksiosta 90 neliön omakotitaloon, viitisen kilometriä keskustan ulkopuolelle. Muuton syynä on eräs toinen suuri pieni elämän muutos, joka astuu taloomme ensimmäinen syyskuuta ja joka näyttää tältä:

Torres tulee olemaan aivan oikea ensimmäinen oma koirani siinä suhteessa, että olen siitä vastuussa sekä tosiasiallisesti että lisäksi taloudellisesti. Muut koiramme ovat aloittaneet elämänsä ja kasvaneet osana lapsuudenkotini laumaa, ja vaikka Totti asuu nykyisin meidän luona, minun ei ole tarvinnut itse huolehtia sen kuluista. Olen myös voinut tulla ja mennä miten huvittaa, olen lähtenyt jopa kokonaiseksi lukukaudeksi toiselle puolen Eurooppaa täysin huoletta tietäen että koirat ovat sillä välin viettäneet tyytyväistä elämää omassa laumassaan vanhempieni luona. Tästä eteenpäin täytyy ajatella ensin pentua, sitten vasta itseään.

Ekstramuutos tulee työ-/opiskelurintamalta: viimeinen päivä elokuuta hyvästelen jälleen kesän työpisteeni verotoimistolla ja astun jälleen opiskeluntäyteiseen arkeen, todennäköisesti viimeistä syksyä (notaaritutkielman vääntöä, gradun pohjustamista, viimeiseen lakikirjatenttiin pänttäämistä...). Siinä sivussa tulen rakentamaan elämää uudessa kodissa ja kasvattamaan pikku Torreksesta toivottavasti yhteiskuntakelpoisen yksilön sekä rakastettavan  ja tasapainoisen lauman jäsenen (plus siinä sivussa lupaavan agilitytulokkaan ja potentiaalisen tulevan maajoukkuetason koiran, heh ;)

Siispä jännityksellä ja innolla tulevaa odottaen!

"I am not afraid of tomorrow, for I have seen yesterday and I love today".
- William Allen White