Nonniin, toiminnantäyteinen opintomatka itärajan tuolla puolen on takana päin ja arki kotona pikku hiljaa asettumassa takaisin uomiinsa. En todellakaan kadu, että tuli hetken mielijohteesta ilmoittauduttua mukaan reissuun kesäkuun alussa. Kyllä matkailu kannattaa! Ilman tätä opintomatkan suomaa mahdollisuutta en olisi suurella todennäköisyydellä koskaan vieraillut Venäjällä, enkä 99,9% varmuudella koskaan eksynyt juuri Itä-Karjalaan, kaupunkiin nimeltään Petroskoi. Vaikka koulupäivät yliopistoilla luentoineen ja tuomioistuinvierailuineen veivät suurimman osan ajasta, ehdittiin mukavasti tyttöjen kanssa iltaisin myös kierrellä kauppoja (liikkeet onneksi 20-21.00 asti auki!), istuskella kuppiloissa sekä katsella ja ihmetellä ympärillemme. Kiinnostuin myös opettelemaan kyrilliset aakkoset ja loppuviikosta lueskelin jo suht sujuvasti kaupungilla venäjänkielisiä kylttejä. Yllättävän moni sana on peräisin englannin kielestä ja täysin tunnistettava, kunhan tajuaa miten ne perhanan väärinpäin olevat N-, R- sun muut kirjaimet äännetään. :-D
Makustelua matkalta kuvien kera:
Maanantai aamuvarhaisella loikkaus Suomesta rajan yli Venäjän Federaatioon. Sana "loikkaus" kylläkin lainausmerkkeihin; rajamuodollisuudet kumpaankin suuntaan kestivät jotakuinkin puolitoista tuntia, ja Venäjälle mentäessä passit tarkistettiin ainakin neljään kertaan. Laukut piti kaivaa bussin tavaratilasta läpivalaistavaksi ja huumekoira tarkisti auton sisältä. Oltiin taitettu edellinen päivä matkaa Rovaniemeltä Hammaslahdelle yhdeksän tuntia ja maanantaina matkan osuus Hammaslahdelta Petroskoihin kesti vielä sellaiset seitsemän timmaa. Tiet Venäjällä oli ihan eri luokkaa kuin Suomessa ja siinä ajassa kun Suomessa ajelis 100 km eteni tuolla matka ehkä 70 km vastaavassa ajassa. Maisemassakin huomasi välittömästi, että Koto-Suomi jäi taakse. Harmi, että taisin olla liian väsynyt kun kuvat on jäänyt räpsimättä.
 |
| Venäläisen kansallisromantiikan tyylisuuntaus? |
Meidän ihana hotelli sijaitsi jollakin epämääräisellä sisäpihalla melkolailla kaupungin keskustassa. Kahdessa ensimmäisessä kuvassa idyllistä venäläistä arkkitehtuuria hotellimme ympäriltä, yläpuolella itse hotelli. Hotellihuoneet olivat vaatimattomia, mutta asiallisia (jopa pieni taulu-tv!). Mitä nyt huonenaapureiden suihkusta tuli välillä ruskeaa vettä ja vessanpönttöön ilmestyi välillä yläkerran asukkaan tuotokset. Kosteuslukemat olivat ainakin joissain huoneissa saaneet kosteusmittareiden nupit kaakkoon ja joillekin seurueesta ilmestyi viikon aikana salaperäistä ihottumaa. Liekö bed bugeista tai homeesta johtuvia, mutta kaikki vaatteet meni reissun jälkeen varmuuden vuoksi pariksi tunniksi saunan lauteille pussiin / pakastimeen pariksi päiväksi, jotteivät mitkään lutikat vahingossakaan pääse jylläämään omaan kämppään!
 |
| Normaali mehu |
 |
| Epänormaali mehu |
Aamiainen, lounas sekä kahvitauon napostelut sisältyivät mukavasti reissuun, eikä niistä tarvinnut pulittaa itse mitään. Lounas yliopistoruokalassa osoittautui aina jännittäväksi tuokioksi; aina oli jotain mielenkiintoista ja yllätyksellistä tarjolla. Jotkut päättivät parin ensimmäisen päivän jälkeen skipata yliopistolounaan suosiolla ja lähteä metsästämään kulinaristisempia makuelämyksiä viereisiin kahviloihin, mutta itse en ole ruoan suhteen mikään kauhean nirso ja nautin joka päivä lounaan yliopistolla (se oli sentään ilmaistakin!). Keitot olivat yleensä ihan kivoja, varsinkin kun pari kertaa oli venäläiseen tapaan smetanaa seassa. "Salaatit" olivat pieniä ja majoneesimaisia. Pääruoat oli yleensä vähän pettymyksiä, pääasiassa jotain ruotoista kalaa eri muodoissa ja eri lisukkeella. Viimeisenä päivänä riemuittiin, kun pääruoka koostuikin parsa-/kukkakaalista sekä lihapullasta (kyllä, yhdestä lihapullasta) ja se ateria olisikin mennyt meidän tyttöseurueen rankingin ylivoimaiseen kärkeen, jos yllä näkyvä mehu ei olisi laskenut sen pisteitä melko rankasti. Lämmintä mehua, jossa sisällä jotain epämääräistä (kaiketi jtn hedelmiä, mutta näytti jostakin syystä tosi epämääräiseltä). Venäläiseen tapaan tarjolla oli mehun lisäksi teetä, mutta ei kahvia. Itse en kahvia juo ollenkaan, joten vallitseva teekulttuuri ei sinänsä häirinnyt.
Aamiainen yliopiston läheisessä "La parisienne" -kahvilassa näytti tältä. Lisäksi tarjolla oli kroisanttia ja munakasta. Ihan ok sai päivän noilla sapuskoilla aina käyntiin, paitsi että kahvi-ihmiset haikailivat kahvin perään. Jännää oli myös, että ainoa juoma oli tee ja jos ei kelvannut piti itse tilata vettä/mehua/kahvia kylkeen.
Iltaisin sai sitten mennä istuskelemaan mukavan näköiseen baariin/kahvilaan ja syödä/juoda mitä itse haluaa. Itsellä tuli nautittua viikon aikana aika monta juustokakkua, sillä on ne niin ihania ja Suomessa yleensä aivan liian hintavia. Pala juustokakkua maksoi tuolla euroihin muunnettuna sellaisen 2,60 - 3,60 euroa. Myös muu syöminen oli edullista, itse söin noin viiden euron hintaan muun muassa caesar-salaattia sekä kanapihviä lohkoperunoiden ja valkosipulidipin kera. Suomessa oon ehdottomasti siideri-/lonkkuihminen, mutta ulkomailla maistuu myös edullinen bisse.
 |
| La Parisienne café |
 |
| Aamiaisella |
 |
| Petroskoin valtiollinen yliopisto |
 |
| Luennoilla oli aikaa opetella myös venäläisiä aakkosia |
Luennoilla käsiteltiin suomalaisten ja venäläisten luennoitsijoiden johdolla molempien maiden julkishallintoa, ympäristöoikeutta, vero-oikeutta sekä esineoikeutta. Suomalaisille, Lapin yliopistosta mukaan tulleille luennoitsijoille pisteet englannin kielen käytöstä, venäläisistä ei yksikään käyttänyt englantia ja paikalliset oikisopiskelijat toimivat tulkkeina venäjästä englantiin. Luentojen lisäksi vierailtiin Karjalan arbitraatiotuomioistuimessa (ei selkeää vastinetta suomalaisessa tuomioistuinjärjestelmässä), Karjalan parlamentissa sekä perustuslakituomioistuimessa. Kaikissa paikoissa tieto tuli niin ikään tulkkien välityksellä, pisteet paikallisille opiskelijoille hyvästä käännöstyöstä!
Ostoksiakin yritettiin tehdä se, mikä ehdittiin. Yleensä koulu loppui kuudelta illalla ja siitä lähdettiin sit suorilla kauppja kiertelemään. Tiistai-lltana vierailtiin suuressa kolmikerroksisessa ostoskeskuksessa, jossa oli venäläisten brändien ohella edustettuna monet euroopassa yleisesti tunnetut vaatemerkit. Hintataso oli kauppakeskuksissa "länsimaisissa" tuotteissa melko lailla normaali. Itselle tarttui reissulta mukaan tuliaisten ja alkoholiostosten lisäksi pari kauluspaitaa, bilepaita sekä balleriinat. Balleriinat löysin yhdestä naurettavan edullisesta liikkeestä, joka oli täynnä kenkiä ja muita asusteita. Omat balleriinat maksoivat alennuksessa sellaiset about kahdeksan euroa, mutta vitosellakin sai vaikka mitä kivoja balleriinoja, avokkaita ja korkkareita. Voi kun olisi ollut enemmän aikaa ja energiaa, olisi voinut ostaa kenkäkaapin täyteen ihan pilkkahintaan.
Alkoholi oli kans tuolla ihan naurettavan halpaa. Harmi, että tullimääräykset tuonnin suhteen Venäjältä ovat niin tiukkoja, muuten olisi voinut täydentää myös baarikaapin. Tuomisina puoli litraa kirkasta viinaa kolmisen euroa, skumppapullo samaten kolmisen euroa, kahvilikööriä 0,7 litraa nelisen euroa ja valkkaripullo 2,5 euroa. Kaljaa olisi voinut raahata tosi halvalla jopa 16 litraa, mutta ite olin enmmän kiinnostunut noista vahvemmista aineksista, joita ei voinut tuoda kuin maksimissaan pari litraa. Eivät kyllä olleet tullissa niin tarkkoina, mutta ei viitsinyt alkaa riskeeraamaan...
 |
| Oli siellä ihan iloisenkin näköisiä rakennuksia |
 |
| Äänisen rannalla |
 |
| Matkamuistomyymälä Kivach -putouksilla |
Viimeisenä päivänä meidät vietiin tutustumaan Kivach- putoukselle, noin 70 kilometrin päähän Petroskoista. Kuulemma jokaisen, joka vierailee Karjalassa tulisi vierailla myös kyseisellä putouksella. Joku tunnettu venäläinen runoilija Gavrila Derzhavin on tehnyt kyseisestä putouksesta kuuluisan runon joskus 1700-luvulla. No, olihan se putous ihan jees mutta päällimmäisenä tuolta jäivät mieleen ampiaiset, jotka kiusasivat porukkaa ja piti varoa juoksemasta tuonne putoukseen niitä paetessaan. Eväätkin piti ajaa syömään jonnekin tien pientareelle, kun ei siitä olisi tullut tuolla mitään.
Perjantaina meille tarjoiltiin myös juhlaillallinen vierailumme päättymisen kunniaksi eräässä hienossa hotellissa.
Aika jännä, että ainoa kolmen ruokalajin illallisella tarjoiltu juoma oli tuo punaviini. Toisin kuin Venäjällä ennenkin vieraillut kaverini arveli, meille ei tuotu koskaan vodkashotteja pöytään. Eikä mitään muutakaan juotavaa, ei selvinnyt noiden toisin tyhjien lasien arvoitus, sillä koskan ei esimerkiksi vettä tarjoiltu. Hassua :-D
Illallisen jälkeen lähdettiin hotellin etkojen kautta käymään venäläisten opiskelijoiden mukana ekaa kertaa reissulla yökerhossa. Paikka oli nimeltään Das Kapital ja oli yllättävän kiva, sillä suuren tanssilattian lisäksi siellä oli paljon pöytiä, joissa pystyi seurustelemaan ja istuskeleman. Tanssisalin lavalla soitti DJ ja välillä siinä kävi vetkuttelemassa jotain paljaspukeisia venäläisiä naisia. Drinkit oli tujuja ja edullisia, tilasin koko illan aikana vain yhden vodkakolan, jolle tuli hintaa 150 ruplaa eli vajaa neljä euroa.
 |
| Vesipiippua piti kokeilla |
Semmoisia tunnelmia itänaapurista. Lauantaina oli melkoinen kotimatka edessä, kun paineltiin yhden päivän aikana koko matka Petroskoista Rovaniemelle. Edellisenä yönä yöunet oli jääneet kahteen tuntiin. Rajan ylityksen jälkeen tuntui ihanalta olla takaisin Suomessa: eläkököön puhdas vesi, siistit vessat, hyväkuntoiset tiet ja toimiva asiakaspalvelu! Silti Petroskoin reissu oli tosi hieno kokemus ja luennoilla sekä vierailuilla sai tietää mielenkiintoisista eroista (ja myös yllättävistä yhtäläisyyksistä) Suomen ja Venäjän oikeusjärjestelmien välillä. Myös Venäjän kieltä kohtaan asenne muuttui; sitähän voisi olla kiva opiskella, nyt kun on päässyt vähän jyvälle niistä hiton aakkosista!
Nyt on käynnissä sitten paluu arkeen koirien ja koulutöiden pariin. Notaarityö pitäisi saada parissa viikossa valmiiksi ja ensi viikolla aloittaa prosessioikeus II tenttiin paahtaminen. Parissa viikossa pitäisi myös valmistua 4-5 sivuinen raportti tuosta Petroskoin kokemuksesta, niin saisi neljä opintopistettä plakkariin. Mut ensin koirien kanssa metsälenkille kauniiseen syyssäähän! :-)
